(Teksti kirjoitettu erään hulinahetken aikana)
Aamusta iltaan nauran ja itken,
yhessä ku juostaa pihatietä pitkin.
Tiiä en tästä mistä mie puhun,
kuha vaan suutani sanoilla huuhon.
Nauran ja itken huoneessa tässä,
ku yhessä nuo juoksee ympyrää tuossa.
Muksut ne vaahtoa äitiä siellä ja täällä,
eikö ne voi olla hetken iliman ääntä..?!
Hiuksia haron mie joka päivä,
ku suoritan roolia äitinä vaimona.
Puuroa keitän ja maitoa juotan,
pyllyjä pesen ja pyykkiä kannan.
Huuettaan tuolla ja huuettaan täällä,
mitä mie tekisin jos hilijasuus oliski täällä..?
Kylymää kahavia äkkiä litkin,
sillä kohta taas joku pian itki..
”Äiti mua tuo repi hiuksista tästä ja mie vejin takasi tuolla tuota”
”Miun piti saaha tuo lelu, mutta tuo haki tuon ja veti mua tuohon”
Sitte kohta huusi isompi läppi:
”Emäntä, missä on miun vilttitäkki?!?
sukassakin on mulla reikä enkä mie tiijä mistä ehejiä löyän..?!”
”Kaikki on hävinny, mittää en löyä, mitä mie teen kun sieki oot siellä..?”
Hulluksi tuun mieki kohta täällä,
itken ja parun ku nuo muksutki tuolla!
Tämä ku on yhtä hullujen huonetta,
on niillä kuite luonnetta!
-positiivisuuestakkaa ei oo puutetta..
Jokkaiselta aina jotaki puuttuu,
sillon aina äitiä kuorossa kuuluu!
Millon minäki jotaki voin huutaa,
tulisko sillo kukkaa mittää tuomaa..?
No aikansa kutaki niihän ne sanoo,
jospa ne joskus hilijaa olloo..
”Nyt mie juon kahavit kukkaa ei huua, iskälle sanokaa, mie en halua kuulla!”
Sillä nyt loppu roppu miunki päästä,
muute tästä ei tuu loppu, enkä mie sitte itkua säästä!!
Nii kerta..
@RunoRiikka
Tämä äitien valitus on siis täysin huumorimielellä rustailtu, mutta totta toinen puoli :))