Nään sun silmistäs harha askeleen
liian suuren tieltä poikenneen
Sirpaleita jalkapohjiis saanut oot
nyt viressäin haavojas hoitelet
Nielen katkerat kyyneleet
ylpeyteni kolhuja näytä ei
Panssarilasi ylläni vieressäs sua hoitelen
ja kostoa suunnittelen
Näit varmaan ruusun tulipunaisen
aidan raosta
Verenpunaisena hohti puutarhassa
sokaistuna kauneudesta päätit koskea
sait ansaitusti sormees piikin pistävän
toivon sen kovasti suhun sattuvan
sulla on sun ruususta kuvaa
syvällä sielussa tuska huutaa
se panssarilasista takaisin kimpoaa
En tästä koskaan rauhaa saa
sun nöyrää katsetta katselen
jalkojen edessä kun matelet
Melkein voisit kissaa leikkiä
et niin ketterästi esteitä hyppiä
mut saisin sulle syöttää hiiriä
kokos puolesta tanskadogista menisit
jalkojen juureen maate laittaisit
herkkupalasta paritemppua tekisit
ja käskystä paikan ottaisit
Näin se helppoa ois
et satuttaa mua vois
tietäisin missä meet
et lähtis kaasutellen pois ajeleen
etkä vinkkaa tyhjää penkkiä naiselle naapurin
Hurjana huudan
iskuja suuntaan
autonrenkaisiin
Joo, ryhdyin tekoihin lapsellisiin
en pysty sun kans samanlaisiin
toista noin loukkaaviin
Neljä ehjää rengasta rahalla ostaa voit
tiedätkö viedäänkö minne rikkinäiset sydämet
Onko keräys astiaa
entäpä takuuaikaa
tai saisinko ehjää sydäntä lainaan
Tämä teksti ei siis kerro omasta elämästäni, vaan on aivan mielikuvitukseni tuotetta. Varmasti tekstin ydin sopii monen elämään ja kokemuksena on raskas.